Saturday, May 5, 2018

A Helsinkian story about coffee 3/3: Signe Brander

Helsinki, 14 degrees

Source

Photography is the story I fail to put into words.

To continue on my earlier blog post, where I mentioned that I'm a nostalgic person, I wanted to dedicate this post to the one and only Helsinki photographer that has had the most powerful effect on me: Signe Brander (1869-1942). She is best known for documenting the changing cityscapes of Helsinki and the everyday lives of the city's inhabitants in the early 20th century.

Jatkaakseni aikaisempaa blogikirjoitustani, niin halusin tässä kirjoituksessa kertoa Helsinki-suosikkivalokuvaajastani: Signe Branderista (1869-1942). Koska olen nostalginen henkilö, niin hänen mustavalkoiset kuvat ovat suosikkejani. Brander muistetaan Helsingin muuttuvan kaupunkikuvan ja kaupunkilaisten arjen taltioimisesta 1900-luvun alussa.

Brander was born in Pirkanmaa region (the city of Parkano), Finland and spent her childhood and youth in the city of Kokkola. After her customs official father died in 1891, the family moved to Helsinki. There Brander took a course at the University of Art and Design to become a drawing teacher, but later focused on photography.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Brander vietti Pirkanmaalla ja Kokkolassa. Tullivirkailijaisänsä kuoltua 1891 perhe muutti Helsinkiin. Siellä Brander suoritti piirustuksenopettajan kurssin Taideteollisuuskoulussa, mutta suuntautui sittemmin valokuvaajaksi.

In 1906 the City of Helsinki founded an antiquities board. One of its duties was to document the changing city in photographs. The board hired Brander even though there were only few working as city photographers as they were not that commonly seen working outdoors (one can see people's surprise in many of Brander's photos). The photographic documentary work started in 1907 and ended in 1913. The result was 907 photos of the changing cityscapes. The project was carefully planned and the city's planning and building authorities provided information to the antiquities board and Brander. However, she had a lot of freedom to express her artistic vision.

Vuonna 1906 nimitettiin Helsinkiin Muinaismuistolautakunta. Sen yksi tehtävä oli muuttuvan kaupungin kuvauttaminen. Lautakunta palkkasi Signe Branderin vaikka ei heitä liiemmin toiminut kaupunkikuvaajina - ulkotöissä heitä ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista. Kuvallinen dokumentointityö alkoi ja päättyi 1913. Tuloksena oli 907 kuvaa muuttuvasta kaupunkinäkymästä. Kuvaushanke suunniteltiin huolellisesti, ja kaavoitus- ja rakennusviranomaiset antoivat tietoja Muinaismuistolautakuntalle ja Branderille. Tällä oli viime kädessä laajat mahdollisuudet toteuttaa itsenäisesti valokuvataiteellisia näkemyksiään.

In the difficult and cramped urban environment the photographer had to have technical know-how, compositional skills and capacity for creative problem-solving. The weight of the photographic equipment also made the task physically challenging. Brander often hired a horse-drawn carriage to transport her equipment. On the most challenging shoots she apparently also had an assistant.

Hankalissa ja ahtaissa urbaaneissa oloissa kuvaajalla piti olla teknistä osaamista, sommittelutaitoa ja kykyä luovaan ongelmaratkaisuun. Kuvauskaluston paino teki puuhasta fyysisestikin vaativaa. Usein Signe Brander kuljetti tarvikkeitaan vossikkakyydillä. Hankalimmilla kuvausretkillä oli ilmeisesti mukana myös apulainen.

What I love is that Brander's photographs prominently feature people, everyday residents of Helsinki. She especially photographed many workers. They are continuously among the most popular in the Helsinki City Museum order catalog, and all of the photos in this post are from Helsinkiphotos.fi - an image service that provides a user-friendly way to access the Helsinki City Museum’s vast collection of photographs. The first photo is not taken by Brander, but she is in it herself - you can see her profile sitting faced left in the front part of the photo. The other two photos I picked because they showcase her talent, and how she captured Helsinki's coffee culture already in the early 1900s: here when children are playing next to a coffee kiosk and at Helsinki's oldest café, Café Ekberg (which is still running this day). I introduced my absolute favorite photo by her in this earlier blog post, but I have to say that it's difficult to choose favorites among her photos as they are all so stunning!

Pidän eniten Branderin kuvissa siitä, että niissä ihmiset, tavalliset helsinkiläiset ovat keskeisessä roolissa. Hän kuvasi erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka tekivät jotain töitä. Otokset ovatkin jatkuvasti Helsingin kaupunginmuseon asiakastilausten suosikkilistoilla, ja kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Helsinkikuvia.fi - valokuvapalvelusta, joka tarjoaa Helsinki-aiheisia valokuvia Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Ensimmäinen kuva ei ole Branderin ottama, mutta hän (hänen profiilinsa) näkyy siinä edessä, katsomassa vasemmalle.Tämän kirjoituksen kaksi muuta kuvaa näyttää taas hänen valokuvaustaitonsa ja miten hän pystyi jo 1900-luvun alussa vangitsemaan Helsingin kahvikulttuurin: ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka lapset leikkivät kahvikojun edessä ja toinen kuva on otettu Helsingin ensimmäisestä kahvilasta, Café Ekbergistä (joka toimii vielä tänään). Suosikkikuvani esittelin jo tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa, mutta voin sanoa, että Branderin kuvista on vaikeata valita suosikkia - ovat kaikki niin upeita!

Brander's final fate was unfortunately quite sad. In the 30's, she got blind in one eye, and saw poorly witht he second one. In the 40s she was hospitalized, and during war times evacuated to a nearby mental hospital. As diverse illnesses spread in the overly full hospital, and patients didn't have much food or other nutrition, almost 250 persons died during one specific year - 1942. Brander among them. She found her eternal rest from a mass grave outside the hospital. However, her photographs will live on forever.

Branderin lopullinen kohtalo oli surullinen. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla. Hänen valokuvinsa kuitenkin elävät ikuisesti.

Source
Source

What is your relationship with photography? Do you have a favorite photographer?

Mikä on suhteesi valokuvaamiseen? Onko sinulla suosikkivalokuvaajaa?

 

2 comments:

  1. Oh wow, what a spectacular post! The pictures are incredible and I love that you shared them with so much love.
    the-creationofbeauty.blogspot.com

    ReplyDelete
  2. I like taking my own, if possible. I love pictures and being able to take them. Though the only bad thing is that you're often left with many pictures, without yourself in them.

    ReplyDelete